Tänään on ollut kyllä ihana sunnuntai, vaikken ole tehnyt juuri mitään. Ja sain kuin sainkin sen kameran toimimaan, mutta ulos en enää ehdi lähtemään.

Sunnuntai.

Yleensä vihaan sunnuntaita, koska se on mulla aina pelkkä koomapäivä. Yleensä olen liian krapulassa tai väsynyt noustakseni edes sängystä ennen iltapäivää, ja yleensä kouluhommiakin on rästissä aivan liikaa.
Muuten tämä on ihan samanlainen sunnuntai kuin kaikki muutkin, mutta heräsin tänään jo aamulla. Säät alkaa olla jo niin kylmiä, että pitäisi kai vähän siivoilla ja laittaa matot lattialle.Tänään tosin ei oo mitään tehtävää: oon kerrankin ollut niin ahkera, ettei mikään homma ole jäänyt rästiin - paitsi tosiaan se siivoaminen.

Yleensä vihaan myös syksyä, koska se on merkki edellä odottavasta pitkästä talvesta. Mut tästä syksystä oon pitänyt, koska ainakin täällä ruska on ollut tosi kaunis. Olin tänään niin reippaalla tuulella, että olisin mennyt kuvaamaankin tuota ruskaa, mutta kamera sattui juuri sopivasti sanomaan itsensä irti, enkä osaa korjata sitä.

Ootan tätä päivää muutenkin ihan hyvillä mielin, koska mennään poikaystävän kanssa urheilemaan pitkästä aikaa. Sitten illalla katsotaan Big Brother -talkshow (en muuten seuraa ohjelmaa, katson aina vain nuo sunnuntain lähetykset), ja toivottavasti aikaisin nukkumaan. Ei oo monta asiaa, joita rakastan yhtä paljon kuin sitä, kun voin mennä herran lämpimään kainaloon ja nukahtaa sinne.

3 asiaa, joista tykkään itsessäni:

1. Tulen aika helposti toimeen uusien ihmisten kanssa ja mua on helppo lähestyä.
2. Oon hyvä kuuntelija ja keskustelija.
3. Mulla on hyvä iho, paitsi silloin kun stressaan. 


3 asiaa, jotka haluaisin muuttaa itsessäni:

1. Haluaisin olla paljon hoikempi.
2. Haluaisin luonnollisen kauniit hiukset, jotka ei ole ikinä huonossa kunnossa.
3. Haluaisin olla vähemmän huomionkipeä. Esimerkiksi kännissä saan aikaan monet riidat ja pahan mielen itelleni, kun oon niin kamalan itsekeskeinen.

3 asiaa, jotka haluaisin pystyä tekemään:

1. Lopettamaan tupakanpolton. Oon polttanut nyt yli kolme vuotta, enkä ole koskaan yrittänyt lopettaa. En ole luovuttajatyyppiä, joten en uskalla edes koettaa lopettamista, vaikka haluaisinkin.
2. Haluaisin jaksaa vielä tämän vuoden ilman hirveää burnoutia. Tiedän, että asetan itselleni liian korkeita tavoitteita ja petyn, jos en voita kilpailua itteni kanssa.
3. Haluaisin pystyä muistamaan, että oon ihan hirveän onnekas ihminen tällä hetkellä. Mulla on aina taipumus tulla mustasukkaiseksi muille ihmisille, ja haluaisin lopettaa sen. Mulla on asiat paljon paremmin kuin monella muulla.

Ensimmäinen kirjoitus.

Tiesin, että varsinkin tästä ensimmäisestä tekstistä tulis maailman vaikein. Miun pitäis kai esitellä itteeni tai edes sitä, minkälaiseks tätä blogia meinasin alkaa työstää. Mistä tää kertoo, minkälainen mun elämä on. Ja että millasta tekstiä joku tätä joskus ehkä lukeva tulee lukemaan. Mut toivon, että se tässä kirjotusten myötä tulee selviämään. Myös itelleni.

Oon asunu koko ikäni tässä samassa pikkukaupungissa, jota 18 vuoden aikana oon oppinu vihaamaan. Sen takia, että täällä ei oo ketään, täällä ei oo mitään. Ainut asia, minkä takia tää kaupunki ikinä pääsee uutisiin on se, että täällä on niin paljon väkivaltaa. Ei oo mikään iso uutinen, jos jossain puhutaan että täällä joku on hakattu siihen kuntoon, että makaaa yliopistollisessa sairaalassa.

Kirjotin aiemmin blogia yhdessä toisessa paikkaa, jossa tosin mulla oli ystävinä liian monta oikeessakin elämässä olevaa ystävää. Oon vaan alkanu huomaamaan, etten voi kirjottaa sinne siitä mistä oikeesti haluaisin. Vaikka mun ystävät on parhainta maailmassa, välillä vaan tuntuu ettei ne ymmärtäisi. Että mulla ei oo täydellistä parisuhdetta, että oon välillä kamalan itserakas enkä niin ihmisrakas, miltä ulospäin yritän näyttää.  Ja että välillä haluaisin olla yhtä vapaa kuin ne, vaikka en oo koskaan rakastanut ketään niin paljon kun mun poikaystävää. Se on myös ihminen, johon pystyn eniten maailmassa luottamaan.

Se syy, miksi oikeastaan teki mieli alkaa tänne kirjoittamaan, on esimerkiksi eilinen. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun lähden baarista ja seuraavana aamuna kuulen, että kaverit on pitänyt taas hauskaa ilman mua. Mistä johtuu, että aina kun oon paikalla niin kellään ei ole kivaa? Vaikka eilen kuvittelin vielä olevani hauska, kun olin niin kännissä.

Ehkä miullekin selviää tässä matkan varrella.